HARLIN. Kiitoksia! Olen tosiaankin koko illan halunnut tilaisuutta—
ALMA. Näettekö, kuinka hyvä minä olen arvaamaan asioita. (Menee.)
SANDELL. Rouva Vahl—saanko kunnian esitellä teille luutnantti
Harlinin? (Vetäytyy takaisin.)
HARLIN. Erittäin hauskaa, että viimeinkin saan tutustua teihin, rouva Vahl. Olette aina tähän asti ollut niin kiinni, ett'en ole uskaltanut lähestyä. Ja saanko kysyä, miksi olette niin uskollisesti pysytellyt salista poissa tänä iltana? Ettehän toki ole mennyt tanssia pakoon?
SYLVI. Osaksi sitäkin.
HARLIN. Onko mahdollista? Te niinmuodoin ette pidä tanssista, rouva
Vahl?
SYLVI. En nyt. En tänä iltana. Muuten kyllä.
HARLIN. Mutta suonettehan minulle kuitenkin edes yhden ainoan tanssin?
Tekisitte minut sen kautta sanomattoman onnelliseksi, rouva Vahl.
SYLVI. Ellette pane pahaksenne, olen kernaammin tanssimatta tänä iltana.
HARLIN. Lupaatteko sitten vastedes—ensi tilaisuudessa—? Ettehän riistä minulta sitä toivoa?