ROUVA VÖRSKY. Siihenkö luottaa? Varmaan, koska rouva Hanhinen kerran lupasi.
JOHANNA. Ei, ei, mitäs minä siitä. Vaan jos uskaltaisin teille ilmoittaa—
ROUVA VÖRSKY. Ilmoittaa? Mitä niin? Mikä teitä vaivaa, Johanna? Onko jotain tapahtunut?
JOHANNA. On.
ROUVA VÖRSKY. Vahinkoa? Kankaalleko? Eihän nyt kumminkaan. (Nousee ja menee kankaan luokse). Hyvänen aika, mitä tämä on? Oletteko leikannut sen poikki?
JOHANNA. Poikki se on, rouva.
ROUVA VÖRSKY. Ja missä on kangas?
JOHANNA. Sehän on juuri pahinta, ettei sitä enää ole.
ROUVA VÖRSKY. Eikö ole? Kuinka?
JOHANNA. Se on viety. Enkä minä voi sille mitään, en niin mitään.