LEENA-KAISA. Jos viivyn, niin arvaat siitä, että Vappu suostuu tuumaan lapsen suhteen.
RISTO. Hyvä, hyvä! (Aukaisee kaapin ovea, ottaa sieltä peilin ja kamman, alkaa järjestellä pukuaan.) Olenpa minä jotenkin pulska mies. (Katselee peiliin.) Mikä siinä on, etten minä vielä naisille kelpaisi. Saadaan nähdä vaan. (Ikkunaan koputetaan.) Kuka siellä? Ahaa, Toppo! Tule sisään, lurjus.
TOPPO (tulee). Pianpa sinä palasit.
RISTO. Pian. Eihän siellä tehnyt mieli kuljeksia näin syysilmassa. Kovin oli kurjaa.
TOPPO. Kas kun Homsantuu laski sinut pois.
RISTO. Minä karkasin. Luuletkos, että hänestä muulla tavalla olisin erilleni päässyt. Kyllä kai! Semmoinen se on tyttökin.
TOPPO. Mutta hukka sinut perii, jos hän vielä tulee jäljessäsi.
RISTO. Koettakoonpas. Kyllä minä keinon keksin, kun hyvin rupeaa kiusaksi. Toimitan yks' kaks' tytön linnaan irtolaisuudesta. Mutta ei hän tulekaan. Minkä hän minulle voi, tietää hän sen verran.
TOPPO. Kiitä onneasi, jos pääset niin vähällä. Sillä tytöllä on tulinen luonto. Pelkään, ettei ole hyvä laskea liian paljon leikkiä hänen kanssaan.
RISTO. Pyh!