TOPPO. No, ja sinulta kuoli eukko sillä aikaa.
RISTO. Niin teki.
TOPPO. Et suinkaan sinä, hunsvotti, sitä kauan sure; otat toisen niin pian kun vain saat.
RISTO. Se on tietty. Mitä se suremisesta paranee? Eikä siihen pitkiä aikoja kulukaan, ennenkuin minulla on taas uusi.
TOPPO. Kuules poikaa! Etteikö hän vielä näytä meille ihmeitä.
RISTO. Vilkaisepa ikkunasta, näkyykö siellä Leena-Kaisaa tulevaksi.
TOPPO. Mitä? Häntäkös sinä nyt tuumailet?
RISTO. Leena-Kaisaa? Oletkos hullu.
TOPPO. No, johan minä ajattelinkin.—Ei täällä kadulla ainakaan ketään näy.
RISTO. Hyvä juttu.