Oi, mitä kuulin! Oliko, armas, Suloista ääntäs, Pääskyseni? Kauvan sä viivyit Etelä-mailla; Kuitenkin kiitän, Että sä muistit Ystäväsi. Täällä on talvi, Pakkasen viima, Suvia sentään Odotetaan!
Silloin sä kiidät Veljies kanssa Pohjolan maille Lillisi luo! Rakennat täällä Pesäsi pienen, Laulelet laulus Riemukseni! Mutta mä täällä Rukoilen Herraa, Ystävä, sua Varjelemaan.
Pienokaisen tulo.
Kun oli talven valta Tuo jäinen särkynyt, Ja pitkän unen alta Taas kevät elpynyt: Niin nyykäytti päätään Jo rannan kukatkin, Ja heille suutelonsa Soi puro armahin.
Ja kukkasille rannan Pien' joki lausui näin: Ma lainan teille annan, Mun pienet ystäväin! Se kasvoi helmastani, Se onpi lapsi maan, Vaan taivahasen kuuluu Sen henki ainiaan.
Ja eteenpäin se juoksi, Tuo valpas puronen; Mut rantaan kukkain luoksi Jäi lapsi armainen. Ja kukkasesta kukkaan Ol' riemukulkunsa, Ja äidin helmaan viimein Se päätti matkansa.
Oi, riemu taivahinen! Oi, autuus verraton! Tuo vaimo onnellinen, Mi äidiks tullut on! — Ja vasten rintaa sulki Hän aarteen kaivatun Ja silmä silmään taipui Ja sielu sieluhun.
Pienokaisen syntymäpäivä.
Vai vuoden vanhako olet nyt? Oi, lastansa armahaista On äiti hellästi holhonut; Ja siipeins' alla hän suojellut On käpyä pienokaista.
Ja "mamma" lapsensa lausumaan Saa äidin rakkaus varhain; Ja pienet jalatkin taipumaan, Kun pitkin tuoleja johtaa vaan Saa äiti lempeä parhain.