Ja muistatkos sä, kuinka on vallan suloiset Nuo sievät alppiruusut ja vuokot tuhannet, Vaikk' ompi ilma kolkko ja viima vinkuilee, Ja vieressäsi kosket kohisten pauhailee? Sa muistat sen?
Ja muistatkos sä, kuinka on laaksoss' rauhaisaa, Ja kuinka käki kukkuu ja kyyhky kukertaa? Ja kuinka kellot soivat ja kutsuu temppeliin, Miss' oiva Sana tunkee syvälle sydämmiin? Sa muistat sen?
Ja muistatkos sä, kuinka siell' onni majailee Ja köyhimmänkin olot lempeesti valaisee? Sill' kaiku vapauden se kaikkialta soi? Ja jalo kansa näyttää, min vapahana voi? Sa muistat sen?
Kevään voitto.
On kevät, talvi kauan taistellut — Kuin sotasankarit niin hartaat, Ja voittoon kumpikin on uhrannut Voimansa ylevät ja parhaat. Vaan talvi uupuneena nyt On vallastansa erinnyt.
Ja riemujuhlaan kevät pukeutuu Kuin morsian, mi vihkimiseen rientää; Jo kukat maasta kohta puhkeutuu Ja kaste timantteina kiiltää: On puutkin hiirenkorvallaan, Ja linnut kotomatkallaan.
Sä sulokevät, joudu luokseni Ja särje talven jäinen valta! Mua virvoittakoon vienot tuulesi Ja nostakoot mun tuskain alta. Tuo jälleen mulle enkeli, Mi sydämestäin pakeni!
Lähde ja virta.
Niin hiljaa lähde juoksee juoksuansa, Niin tyytyväisnä vaan, kun suudelmansa Sen pintaan aallottaret vienot painaa, Kun valon sille päivän säteet lainaa.
Vaan virta koskinensa kohiseepi Ja rajutuulten kanssa raivoileepi, Ei rauhaa sille laisinkaan oo suotu, Se on kuin taisteluita varten luotu.