Tuolla oli kirkkomaa Keskell' ihanuutta, Sepä mieleen vakavaa Tuotti totisuutta.
Kirkonseinään nojaten Seisoi soma risti, Jossa kuva Kristuksen Kohos kaunihisti.
Mies näin kulki kulkuaan, Vihdoin vaipui huoleen; Pidättipä hepojaan, Katsoi ristin puoleen:
"Hengähtäkööt heponi Hetken kukkulalla! Tuolla virkaveljeni Lepää turpeen alla.
Se ol' oiva kumppani! Muistanpa ma aina, Kuinka torveen puhalsi Kelpo veikko vainaa.
Tähän aina seisahdan, Maassa lepääjälle Mielilauluns' puhallan, Tervehdykseks' hälle".
Sävelet hän lähetti Tuonne torvellansa, Että niitä kuulisi Veli haudassansa.
Vuoren kaiku ihana Hälle toi ne jälleen; Vastasiko vainaja Näin nyt ystävälleen?
Edespäin nyt mentiin vain Pitkin seudun teitä, Kauvan kuulin korvissain Torven säveleitä.
Syys-ilta.