Kas joulu lahjoinensa Jo jälleen lähenee. Ja isät, äidit puotiin Miehissä tulvailee; Mut pienet lapsukaiset Vai nekö kotiin jää? Ei suinkaan. Kiiruhtaapi Myös ulos joukko tää.
Vaan lapsille ken rahaa Ja neuvojansa suo? Sen tietävät he kyllä, Ne menee vaarin luo; Tääll' kukkaro jo heltyy, Ei puutetta nyt lie, Ja neuvon mukaan suoraan Tie "Ekberg'ille" vie.
Mut vaari vakaa, vanha, Hän jääpi kotihin, Hän polttaa piippuansa Ja katsoo "lehtihin". Ja lapset, sydämmessään Vaaria kiittäen, On joulupuuhissansa, Kyll' ymmärtänet sen.
Hanna.
(k. Syysk. 13 p. 1873.)
Hanna oli sievä keijukainen, Äidin ilo, kodon kirkas tähti, Mutta lyhyt oli onnen päivä, Sillä täältä varhain pois hän lähti.
Miks' niin pian leivon laulu lakkaa? Miksi hiljainen on puron juoksu? Miks' ei aamun rusko kauvan kestä? Miks' on haihtuvainen ruusun tuoksu?
Vastaus on meidän povessamme, Kuiskaa lohdutusta suloisesti: "Mitä täällä onpi katoovaista, Siellä pysyy ijankaikkisesti."
Äiti lapsineen.
Äidin pieni keijukainen Vielä syliss' astuu vaan, Eikä liioin siellä pysy Avutt' äidin jaloillaan.