Vierasten joukossa ei ollut ollenkaan iloisesti hymyilevää nuorisoa; Genevièven verevät kasvot yksinänsä olivat tätä vakaista seuraa elähyttämässä.

Istuen hiukan erillänsä, hänen sopi kuulla, mitä muutamat lähellä olevat herrat haastelivat. Oli puhe teollisuus-pulasta, joka oli erinomaisen peloittavaksi kasvanut, sekä työtätekevän säädyn hädästä ja yhä uhkaavammasta tulevaisuudesta. Yksi heistä kertoi muutamia surkeita kohtia eräästä isosta kaupungista, jossa pula kauhistavalla tavalla oli paisunut. Geneviève kuunteli ahdistetuin sydämin. Ei hän koskaan ollut semmoista kuullut. Kuinka? tuhansittain ihmisiä, miehiä naisia ja lapsia, näkivät hänen isänmaassansa nälkää, ihan lähellä häntä, ja se tapahtui työn puutteesta!… Oliko tuo mahdollista? Oliko siinä perää? Kyllä hän oli tietänyt, että köyhyyttä on olemassa, ja joskus hän itsekin oli sattunut sitä näkemään; mutta tuo keskustelu ja kaikki sen himmeät yksityiskohdat sekä kauheat tilastolliset ilmoitukset olivat kuitenkin hänelle jotain uutta ja hämmästyttävää.

Ruokasalin ovet olivat avatut selälleen, ja hiukan kursailtua ja arveltua lähdettiin parittain liikkeelle ja jokainen kävi istumaan ympäri kirkkaasti valaistua pöytää, jolla välkkyi kristalli- ja hopea-astioita. Mutta Geneviève näki yhä vaan edessään tuon kauhean näyn.

Oltiin hetken aikaa ääneti.

Apotti Thomas, joka istui emännän oikealla puolella, ja joka oli seurakunnan pappi, luki siunauksen.

Silloin kuului ääni, joka puhui:

— Kuinka kiitollisia meidän tulee olla Jumalalle, kun saamme olla koossa näin runsaan pöydän ympärillä, sillä välin kun niin suuri joukko veljiämme kuolee nälkään!

Rouva de Préal kääntyi hymyillen vasempaan ruoka-kumppaniinsa, joka oli lausunut nuo evankeliset sanat. Tämä oli keski-ikäinen mies, jonka puhetapa oli vilkasta ja jonka kasvot eriskummaisella tavalla osoittivat yht'aikaa sekä älyä että tyhmyyttä.

— Niin oikein, vastasi rouva, meidän tulee olla kiitolliset. Tuntuu niin suloiselta olla ystäviensä parissa!

— Ainahan me olemme kiitolliset armaalle emännällemme, joka on koonnut meidät ympärillensä, näin suurta vieraanvaraisuutta meille osoittaakseen.