— Ei, ei, älkäät sitä katuko. Noita eksyväisiä henkiä ei saa heidän omiin valtoihinsa heittää, ja kukapa voisi voimallisemmasti heihin vaikuttaa kuin etevä, hurskas ja hyvillä mielipiteillä varustettu nainen?
Hän oli todellakin rakastettava mies, tuo abbé Thomas. Hän jatkoi:
— Oli suuri erhetys, että hän kutsuttiin Parisin, jossa paremmin kuin missään muualla tarvitsisimme sekä intoa että ymmärrystä. Meillä on tukala aika edessämme. Meidän rakas kirkkomme, tuo aaltoisalla merellä kiikkuva, jalo haaksi, tarvitsee koko viisauttamme ja uskollisuuttamme.
Hyvin ylpeänä, kun häntä muka kirkon valkeutena pidettiin, rouva de
Préal liikutettuna vastasi:
— Minä en pelkää, niin kauan kuin semmoiset miehet, joita minulla nyt on onni nähdä ympärilläni, pitävät perää.
— Me olemme vaan heikkoja, harhailevaisia ihmisiä, mutta ainakin me olemme lujasti päättäneet pitää kirkon lippua korkealla, maksoi se meille mitä tahansa.
Sillä välin kuin he matalalla äänellä näitä sievistelyitään ja jaloja tunteitaan vaihtelivat, oli abbé Hardouin jälleen vaipunut äänettömyyteensä. Kentiesi painoi häntä herra Bousquetin tyytymättömyys, kun hän hampaittensa välistä mutisi:
— Minun tekisi mieli panna kapula kaikkein suuhun, jotka järjettömyyksiä puhuvat.
Abbé Thomas, joka oli erinomaisien naishyveiden ihailija, semminkin sellaisten, jotka olivat samettiin ja silkkiin vaatetetut, johti puheenjuoksun vähemmän vaaralliseen suuntaan, ja rupesi liikutusta herättävällä tavalla kertomaan ylhäisten naisten armeliaisuudesta, joidenka oli tapana käydä vankiloissa ja sairashuoneissa.
— Eilenkin, vaikka ilma oli niin hirveän rankka, kuin itsekin tiedätte, näin kreivinna B——n vaunut Charite-sairashuoneen oven edessä ja tapasin hänet yhdessä saleista. Hän kävi yhdeltä vuoteelta toiselle, kumartuen sairaitten puoleen ja puhuen heille lempeästi ikäänkuin vanha tuttava ja kajoten heihin hienolla, hansikoidulla kädellään… Minä en saattanut olla hänelle sanomatta: "Armollinen rouva, kansan tarussa puhutaan, että enkelit joskus ihmisen hahmossa ovat tulleet onnettomia lohduttamaan. Nyt vasta tiedän, etteivät nuo tarut ole valhetta puhuneet."