Moni vieraista siemasi hätä hätää lasinsa tyhjäksi, ja useamman mielestä emännällä oli ylen kiire.
Herra Bosquet rypisti kulmiansa, mutta leppyi pian, kun kuuli syyn tähän äkkinäiseen menettelyyn.
— Se taisi kai olla parasta, hän sanoi, vaikka tuo mies-parka kalpeine kasvoineen ei näytä ylen vaaralliselta nuorelle tytölle. Pikemminpä luulisi hänen pelkoa herättävän.
— Geneviève ei olekaan niinkuin muut tytöt. Hänellä on eriskummainen luonto.
— Niinpä näkyy. Täytyy viipymättä istuttaa hiukan järkevyyttä tämän pikku hupsun aivoihin.
Herra Bousquet näkyi katsovan tuota pientä toimitusta aivan helpoksi asiaksi.
— Täytyy saada häntä ymmärtämään, että hänen asemassaan olevan nuoren tytön ensimäinen velvollisuus on sovittaa omaa tahtoansa ja omat mielipiteensä hyväntekijänsä tahdon mukaan. Tietääkö hän edes, kuinka suuressa kiitollisuuden velassa hän teille on?
— Hän tietää, ett'ei hän ole minun tyttäreni. Minä luulen hänellä olevan sekavan muiston ensimäisestä lapsuudestaan.
— Tarvitsee antaa hänelle tarkkoja tietoja kaikesta. Jos hän ei ole kiitollinen, vaikka hän teidän hyvyydestänne on korotettu semmoiseen asemaan, joka hänelle ei oikeastaan kuulu, niin hänellä on kiittämätön luonto.
— Saamme vielä siitä puhua: jätän asian teidän arvosteltavaksenne.