— Yksin!… hän mumisi, aivan yksin… muualla samoin kuin täälläkin!…
Hetki sen jälkeen koputettiin ovelle. Hän nousi ja avasi.
— Mitä kuuluu?
— Herra abbé, tuo paikkasuutari poloinen on tullut ilmoittamaan, että lapsi tekee loppua.
— Minä tulen, sanoi pappi, sammuttaen lamppunsa.
— Ottakaa edes liina kaulaanne, herra apotti, kehoitti hyväntahtoinen vaimo, nyt on oikein kylmä ilta. Huomenna tuotan teille puita, eikö niin?
— Odottakaa, kunnes minä teitä käsken, hän miltei jäykästi vastasi.
Porttikammiossa odotti mies. Nähdessään hänen riutuneita kasvojansa, abbé Hardouin ei mitään kysynyt.
— Mennään joutuin, hän sanoi.
He katosivat yön pimeyteen.