— Eihän se ole ollut tarpeellista… Meidän ei nyt kannata panna rahaa tarpeettomiin maksoihin, kun minä yksin teen työtä. Tilkkanen hyvää viiniä tekee hänelle enemmän hyvää kuin lääkärin käynti.
— Tuossa, ottakaa nämä häntä varten, sanoi Savigny, pistäen hänen kouraansa kaksi kultarahaa. Kysykää neuvoa lääkäriltä, mutta hänen pitää oleman parhaimpia, mitä löytyy, esimerkiksi joku kuuluisa sairashuonen lääkäri. Mutta ennen kaikkea, tyttärenne älköön saako tietää, että nämä rahat tulevat minulta. Kuuletteko? Minä kiellän teitä sitä hänelle sanomasta.
— Hänen äänensä kuului miltei jäykältä, kun hän näin puhui.
Hämmästyksissään oli Lebeau jäänyt liikkumatta seisomaan. Sitte hän riensi Savignyn jälkeen, ahtaaksensa hänelle rahat takaisin, mutta tämä sulki oven jälkeensä ja huusi:
— Minä rukoilen teitä vanhan ystävyytemme nimessä, että teette, mitä olen sanonut.
Sangen huolestuneena nousi Lebeau jälleen portaita ylös, pitäen kultarahoja niin varovasti kädessään, ikäänkuin ne olisivat häntä polttaneet, ja miettien, oliko Savigny tullut hulluksi.
Céline oli jo vetäytynyt pieneen kammioonsa, pannaksensa maata, ja niinmuodoin sai hänen isänsä hiukan tointumisen aikaa, jolloin hän päätti salata koko asian tyttäreltään.
Kun Céline jo makasi, tuli hänen isänsä häntä syleilemään, jota hänen ei muulloin ollut tapana tehdä.
— Kuinka jaksat, pikku Célineni? hän kysyi.
— Hyvin vaan, isäkulta, kiitoksia kysymästänne.