— Mitä se minuun kuuluu, onko hän hänen mieluisensa, vai ei?… Onhan herra de Rochebellellä kaunis ulkomuoto, taipuvainen luonne ja jalo nimi; luulisipa tuon riittävän. Koska nyt herra de Préal-vainaja antoi sinulle täyden käyttövallan omaisuuteensa, ja tämä nuori tyttö epäilemättä on sinun perillisesi…

— Tuo omaisuus oli minun, keskeytti häntä rouva de Préal jotensakin rohkeasti.

— Kuka tässä on muuta sanonutkaan, senpä takia hän naikin sinut? Varmaa kuitenkin on, että vähemmän sokaistu mies, kuin sisarenipoika, herra de Préal, olisi keksinyt senkin seitsemän keinoa, tehdäksensä vaimonsa tuumat tehottomiksi. No, koska nyt on päähäsi juolahtanut, että tyttö saa koko omaisuuden, niin olisihan soveliasta, että minun sisarenipoika, herra de Rochebelle, saisi sekä tytön että omaisuuden.

— Kyllä minä voimieni mukaan koen teitä siinä auttaa, tätikulta, vakuutti rouva de Préal, joka mielellänsä olisi tehnyt rauhan ja saattanut noita muutamia varomattomia sanojansa unhotaksiin.

— Ei siinä kyllä, että koetat minua auttaa!… Sinun pitää antaa tuon hölmön valita joko omaisuuden ja herra Rochebellen, taikka hän ei saa kumpaakaan… se on aivan selvä ehto, ja tyttö pian sen ymmärtää.

— Minä en usko tuonlaatuisten syitten Genevièveen vaikuttavan.

— No, kaikkea tässä kuullaan!… Pysykäämme totuudessa, äläkä sinä tule minua luulottelemaan, että tuommoisilla ihmisillä niin jaloja tunteita olisi. Sanoopa vanha sananlasku: "nelikko haisee aina silakalta", mutta minä sanon päinvastoin: "silakka tulee aina nelikolta". Älkäämme unhottako, että äitinsä myi hänet viidestä sadasta franc'ista.

— Ei se ollut hänen oma äitinsä…

— Mitä sinä minua vastustat?… Hän oli samaa säätyä.

— Samaan aikaan kun näin keskusteltiin, oli herra de Rochebelle hakenut Genevièveä syrjäisestä osasta puistoa, johonka tämän, kirja muassansa, oli tapana vetäytyä, sillä välin kun molemmat vanhat rouvat olivat päivällislepoaan pitävinänsä. Tähän saakka ei kukaan vielä ollut rohjennut hänen yksinäisyyttänsä häiritä, ja sen vuoksi hän hämmästyi, kun askeleita kuullessansa nosti silmänsä kirjasta, ja näki ihailijansa ihan lähellänsä.