Tämä ei näkynyt aavistavankaan, minkä vaikutuksen hänen tulonsa oli tehnyt, ja kävi istumaan, niinkuin semmoinen mies ainakin, joka varmaan tuntee olevansa tervetullut.
— Te rakastatte yksinäisyyttä, neiti Geneviève?
— Minun on mieleeni, kun häiritsemättä saan lukea.
— Se lienee toki hiukan siitä riippuvaa, mitä laatua tuo häiritseminen on?
— Epäilemättä.
— Uskallanko toivoa, että nykyinen häiritseminen ei ole teille ylen vastenmielistä?
Hetken aikaa Geneviève oli kahden vaiheella, sitte hän vastasi:
— Kirjani miellyttää minua suuresti.
— Tuo on kiertelevä ja kuitenkin aivan selvä vastaus; mutta kuitenkaan en pidä itseäni voitettuna. Nuorella neidillä on valta olla hiukan epäkohtelias miehelle, joka pyrkii hänen suosioonsa, ja tiedättehän, neiti de Préal, että se nykyään teidän suhteenne on minun laitani. Sitäpaitsi ovat vapaaherratar de Chabrand ja rouva de Préal keskenänsä päättäneet tämän naimiskaupan, eikä meillä siis ole muuta tehtävää, kuin taivuttaa niskamme ja nöyristyä ikeen alle. Minä toivon, ettei teillä puolestanne ole enempää asiata vastaan kuin minullakaan?
Tämä kevytmielinen ja kopea puhe herätti Genevièven koko neuvollisuuden.