Tuo huolettomuus suututti hänen tätiänsä, joka kysyi, luuliko hän joka tienhaarasta löytävänsä viiden sadantuhannen franc'in perillisen.
— En minä siitä mitään tiedä, hän vastasi. Ehkä Luoja toimittaa minulle nuo viisi sataatuhatta franc'ia ilman perillistäkin, joka paljoa parempi olisi…
Rouva de Chabrand kohotti olkapäitään ja käänsi selkänsä sisarensapojalle, joka viisaustieteellisellä tyvenyydellä kesti tätä uutta vastusta.
XIX.
Muutama viikko sitte, jäätyänsä yksin päättämään sitä tarkkaa työtä, joka oli hänelle uskottu, Jacques oli suorittanut tehtävänsä niin huolellisesti ja taitavasti, jotta itsekin tuota hyvää menestystä ihmetteli. Rouva Préalkin kummaksui sitä, ja hän vaati Genevièveä tulemaan isoon saliin, uudistettuja seinäveistoksia hänen kanssansa katselemaan.
Heidän tullessansa Jacques seisoi selin oveen päin; mutta kun hän huomasi, ettei rouva de Préal yksinään ollut, hän kalpeni, ja oli miltei pudottaa työaseensa, mutta hänen onnistui kuitenkin asettua ujostelemattomaan asemaan, eikä kukaan häntä nähdessään olisi voinut aavistaa, että hän milloinkaan ennen oli tätä nuorta tyttöä tavannut.
Geneviève ei ollut saanut tuota tapausta puistossa mielestänsä, eikä sitä nöyryytystä, joka, silloin oli tullut nuorukaisen osaksi. Sittemmin hän vaan kaukaa oli häntä nähnyt, ja mies näytti hänestä aina niin tyyneltä ja ylpeältä työmekossansa. Hän olisi mielellänsä hakenut tilaisuutta, lieventääksensä sitä haavaa, jonka tuo kiusallinen kohtaus epäilemättä oli hänen sydämeensä jättänyt, ja rouva de Préalin teeskennelty ystävyys vaivasi häntä enemmän, kuin voi ajatellakaan; kuitenkaan hänen ei vielä ollut onnistunut tälle nuorukaiselle osottaa, ettei hän puolestansa ainakaan tuota suojelevaista kohtelua hyväksynyt.
Hän koki kääntyä Jacquesiin jollakulla kysymyksellä, mutta tämä vastasi niin jäykällä kohteliaisuudella, että Geneviève alakuloisena vetäytyi hiukan syrjään.
Mutta yhtäkkiä hän ihastuksissaan unhotti kaikki, kun pöydän kulmalla, jonka ääressä Jacques työskenteli, näki pienen, eriskummaisella tavalla kauniisti veistellyn lippaan.
Hän huusi heti: