— Tunnen minäkin tuon vanhan kapaturskan… Ja ehkä sinne tulee tuo turhan kaino Céline Lebeaukin. Minä en tule.
— Augustine, sanoi Jacques vakavasti, sinä olet pyytänyt minua itseäs pelastamaan. Jos minä jätän sinut yksin tänne, niin sinä jo huomenna palaat katuojille. Kunniallinen vaimo tarjoo sinulle turvapaikan; etkö tahdo käyttää tätä tilaisuutta hyväksesi ja ruveta elämään semmoista elämää, kuin äiti ja sinä itsekin ennen elitte, vaikka se nyt tuntuu sinulle sietämättömältä… Tahdotko yrittää nousta ja tulla jälleen oikeaksi naiseksi?
— No, mikäpä minä nyt sitten olen? nauraa hohotti Augustine hävyttömästi.
Vaan sitte hän tuommoisella äkkipikaisella muutoksella, joka on rappeutuneen hermoston, ynnä perinpohjaisen ruumiillisen sekä siveellisen turmeluksen tunnusmerkki, rupesi huutamaan:
— Se on tosi. En minä enää nainen ole, minä olen järjetön luontokappale, kurja olento, ja vaan olen sinulle häpeäksi… Ei minua saa viedä tuon Célinen luokse, joka minua vaan kammoisi… Anna minun mennä… minä palaan katuojaan, niin kuin äsken sanoit, eikä sinun enää tarvitse kuulla minusta puhuttavan.
Hän rupesi rajusti itkua purkamaan ja vaipui sitte levottomaan uneen.
Tunnit kuluivat hitaasti… Ehtoopuolella päivää, kun jo oli aivan pimeä, herätti Jacques hänet, ja he läksivät menemään. Augustine ei uskaltanut vastustaa, mutta samassa kun olivat astumaisillaan tuon talon kynnykselle, jossa rouva Gregoire asui, ja joka oli sama, mihin Augustine moniaita vuosia sitten eräänä sunnuntaina oli tullut käymään, kääntyi hän äkkiä, ja olisi lähtenyt karkuun, ellei Jacques olisi häntä estänyt. Rouva Gregoire odotti heitä juhlallisen näköisenä, mutta kun näki tyttöparan noin kalpeana, laihtuneena ja kurjana, niin pääsi sääliväisyys voitolle, ja hän sanoi:
— Käyhän istumaan, lapsiparka, niin minä tuon sinulle kahvia.
Hiukan keveämmällä sydämellä jätti Jacques heidät, pantuansa uunin otsalle ne kaksikymmentä souta, jonka hänen tuli Augustinen elatuksesta päivässä maksaa.
Seuraavana päivänä pyysi Céline rouva Gregoirea tuomaan Augustinen hänen luoksensa.