— En, mutta sodassa on toista. Ja sitäpaitsi ei kukaan minua kaipaisi; mutta kuinka teidän isänne käy, jos te, Céline, kuolette?
— Isäparka!… Mutta kait te usein tulette häntä katsomaan, eikö niin?
Kuten aina ennenkin, oli pöydällä nytkin kukkasia, joukko valkoisia syreenejä, joita Céline oli rakastanut siitä saakka, kun Geneviève ensi kerran kävi hänen luonansa; huhtikuun aurinko loi kirkkaan valon huoneesen, joka oli juhlallisen näköinen.
Geneviève nousi lähteäksensä, mutta kumartui ensin Célineen ja kuiskasi hänelle muutamia sanoja.
— Tuokaa hänet vaan, vastasi Céline, minä tahdon mielelläni häntä nähdä, koska hän on teidän ystävänne. Isä ei rakasta pappeja, mutta hän tyytyy kaikkeen, mikä teistä lähtee.
— En minä häntä tänne pappina tuo, mutta minä niin mielelläni soisin, että hän oppisi teitä tuntemaan! Minä olisin jo ennenkin pyytänyt häntä tulemaan, mutta hän on puutteista ja työstä ollut sangen huonona sairaana. Eilen hän kuitenkin laskettiin ulos sairashuoneesta. Hyvästi huomiseen!
Hän ojensi kätensä Jacquesille; he katsoivat toistansa silmiin, sitte Geneviève kääntyi ja meni. Jacques jäi liikkumattomana seisomaan, silmät yhä oveen luotuina.
Céline ensiksi puhkesi puhumaan. Hänen äänensä oli niin suloinen ja
kuului niin juhlalliselta, että Jacquesia sitä kuullessa värisytti.
Hänestä tuntui, ikäänkuin tuo ääni olisi tullut hyvin kaukaa, ikäänkuin
Céline jo olisi seisonut toisen maailman kynnyksellä.
— Minua haluttaisi puhua teille yhtä asiaa, Jacques. Huomenna ehkä en enää voi sitä tehdä. Tahdotteko tänään minua kuunnella.
Jacques ei vastannut, vaan loi häneen silmänsä, jotka olivat täynnä ahdistusta… Hän luuli aavistavansa, mitä Célinellä oli sanottavaa; epäilemättä hän aikoi varoittaa häntä mahdottomia toivomasta, jos hän olisikin ollut kylläksi rohkea siihen… Céline, joka oli niin viisas ja taitava päätöksissänsä. Paras siis, että hän kohta sai sanoa, mitä hänellä olisi sanottavaa. Tämän armaan ja lempeän käden tekemä haava tulisi tosin kirvelemään, mutta Céline yksin saisi nähdä, miten siitä verta vuoti. Jacques oli valmis…