Lausuessaan nuo sanat "kaikki muu", johtui hänelle uudestaan mieleen kaikki, mitä hän oli kärsinyt, ennenkuin heräsi tuohon jalostuttavaan elämään, joka vähän aikaa sitte oli kohottanut hänet hänen viheliäisyydestänsä ja tehnyt hänestä ehkä jalomman miehen, kuin mikä hänestä milloinkaan olisi tullut, elleivät isänmaansa onnettomuudet olisi uudelle uralle ohjanneet hänen tunnettansa, kärsimään muiden kanssa ja muiden edestä. Vaan tänä hetkenä hän ei muuta ajatellut, kuin tuon elämän ilkeyttä, jota hän jälleen tulisi viettämään, elettyänsä hetken aikaa toista; ihmeellisen ihanaa elämää.
— Kentiesi Geneviève tuleekin kärsimään. Vaan muistatteko, että hänen äiti-vainajansa osasi muuttaa kaikki ympärillänsä.
— Hänen äiti-vainajansako?… Oi, niinpä… vaan eihän se milloinkaan ollut muissa oloissa elänytkään.
— Se on totta… mutta jos tuntisitte Genevièven, niinkuin minä hänet tunnen…
— Minä sen sijaan tunnen köyhän elämän paremmin kuin te, Céline, sanoi Jacques ja nousi… Pienessä kammiossanne, jossa olette elänyt isänne ja kukkaistenne seurassa, teidän ei ole tarvinnut kokea mitään maailman raakuudesta, ilkeydestä ja saastaisuudesta. Ja kuitenkaan ette ole voinut unhottaa Augustinea…
Céline painoi päänsä alas; hetkeksi hän oli hänet todellakin unohtanut.
Hänen uskalluksensa katosi.
Mutta kun Jacquesin vielä taudin jälkeen epävakaiset askeleet olivat lakanneet portailta kuulumasta, palasi Célinen uskallus, ja hän kertoi:
— Jacques ei tunne häntä, niinkuin minä hänet tunnen.
XXV.
Abbé Hardouin oli monta kertaa käynyt Célineä tervehtimässä. Hän ihmetteli hänen lempeyttänsä ja hänen sydämensä puhtautta. Tämä taitamaton, nuori tyttö tiesi enemmän kuin hän, oli papin tapana sanoa; hänen hellä sydämensä avautui vaivatta jumalalliselle rakkaudelle; hän näkyi selvästi uskonnon totuuksia käsittävän. Epäilemättä oli Jumala hänen pitkällisen sairautensa ja yksinäisyytensä aikana itse häntä opettanut. Hän oli noita sieluja, joille korkeat totuudet välittömästi ilmaantuivat; semmoisia sieluja, joita itsekkäisyys ja turhamaisuus eivät ole soaisseet.