Valere. Kas se oli oikein, hyvä herra. Minua suuresti ilahuttaa että olette jälleen järjellinen.
Luukas. Sydän rinnassani oikein ilosta sykähtää kuullessani teidän noin puhuvan.
Valere. Minä pyydän anteeksi kaikesta sydämestäni —.
Luukas. Niin — me pyydämme anteeksi että olimme noin epäkohteliaat.
Sganarelle. Mitä? Olisinko erehtynyt ja tullut lääkäriksi ihan huomaamattani?!
Valere. Te ette kadu, herraseni, että näytätte kuka olette, ja saattepa varmaan nähdä, että tulette olemaan tyytyväinen.
Sganarelle. Mutta sanokaa, hyvät herrat, ettekö itse ole ollenkaan erehtyneet? Onko se vallan varma asia että minä olen lääkäri?
Luukas. Varma, lemmon varma!
Sganarelle. Oikeinko oikea lääkäri?
Valere. Epäilemättä.