Geronte. Voi miks'en minäkin ole oppinut!
Jacqueline. Kas siinäpä miehessä viisautta!
Luukas. Ja niin taivaallista, josta minä en ymmärrä hölyn pölyä.
Sganarelle. Taikka toisin, kun tämä höyry, josta puhun, tulee vasemmalta puolelta, jossa maksa on, kulkeaksensa oikealle puolelle, jossa sydän on, niin sattuupa että keuhkot, joita latinaksi kutsutaan armyan, ja jotka yhdistyvät aivoihin, joita kreikaksi nimitämme nasus, suuren valtasuonen kautta, jota hebreaksi sanotaan cubile; että keuhkot, sanon, tällä matkallansa tapaavat sanotun höyryn, joka täyttää lapaluun suonet, ja koska mainittu höyry — — huomatkaa hyvin mitä nyt sanon — — ja koska mainittu höyry on tavallansa pahanmoinen — — minä pyydän, kuunnelkaa tarkasti.
Geronte. Kyllä.
Sganarelle. On tavallansa pahanmoinen, joka tulee siitä — — ottakaa onkeenne tämä.
Geronte. Kyllä, kyllä.
Sganarelle. Joka tulee siitä visvan väkevyydestä, joka syntyy vatsan väliseinän holvissa, niin tapahtuupa että tämä visva — — Ossaleundus, nequeis, nequer, potarinum, quipsa milus. Ja juuri siitä syystä tyttärenne on mykkä.
(Nousee.)
Jacqueline. Ah, kuinka koreasti puhuttu!