Leandre. Herra tohtori, minä olen kauan teitä odottanut ja tulen nyt pyytämään teidän apuanne.
Sganarelle (tunnustaen hänen suontansa). Teidän suonenne on kovin epäsäännöllinen.
Leandre. Minä en ole ollenkaan sairas. Sentähden en ole tullut.
Sganarelle. Kosk'ette ole sairas, miksi hitolla ette sitä heti sanonut.
Leandre. Kuulkaa lyhyt kertomukseni. Minun nimeni on Leandre. Minä olen rakastunut Lucindeen, jonka vast'ikään näitte. Mutta koska hänen isänsä nurjamielisyys on estänyt minua lähenemästä häntä, uskallan pyytää teitä auttamaan minua pienessä juonessa, jonka olen keksinyt saadakseni sanoa Lucindelle pari sanaa, josta koko minun elämäni onni riippuu.
Sganarelle (suuttuvinaan). Miksikä te minua luulette? Mitä? Te uskallatte pyytää minua auttamaan teitä rakkauden vehkeissä ja alentamaan arvoani sellaisella toimella.
Leandre. Älkää nostako mitään melua, herra tohtori.
Sganarelle (sysäten Leandren luotaan). Mutta minä tahdon nostaa melua, minä, te hävytön.
Leandre. Hiljaa, hiljaa, herraseni.
Sganarelle. Te mieletön!