Leandre. Minä rukoilen.
Sganarelle. Kyllä minä teille näytän, ettei minussa ole miestä moisiin, ja että se on sulaa hävyttömyyttä…
Leandre (ottaa esiin rahakukkaronsa). Herraseni.
Sganarelle. Tahdotte käyttää minua — — (ottaa kukkaron.) Minä en puhu teistä, sillä te olette kunnon mies, ja aivan kernaasti palvelisin teitä, mutta niitä on niin paljon hävyttömiä tässä maailmassa, jotka pitävät ihmisiä toisina kuin ovat, ja juuri sitä, näettekö, minä en kärsi.
Leandre. Antakaa anteeksi että olin niin rohkea ja — — —
Sganarelle. Älkää joutavia! Mistä on kysymys?
Leandre. Tietäkää siis, herra tohtori, että se tauti, jonka tahdotte parantaa, on vaan teeskenneltyä. Lääkärit ovat siitä keskustelleet paraan taitonsa mukaan. Muutamat ovat arvelleet sen tulevan aivoista, toiset suolista, muutamat pernasta, toiset maksasta; mutta varma on että rakkaus on taudin todellinen syy, ja että Lucinde on taudin keksijä, päästäksensä naimisesta, joka oli hänelle vastenmielinen. Vaan lähtekäämme täältä, ettei kukaan näkisi meitä yhdessä. Mennessämme sanon mitä teiltä haluan.
Sganarelle. Lähtekäämme. Te olette herättänyt minussa käsittämättömän hellyyden teidän lemmen asiatanne kohtaan, jonka hyväksi olen altis uhraamaan kaiken lääkäritaitoni, joko sairaan tappamisella tai saattamalla hänet teidän omaksenne.
(Menevät.)
Esirippu alas.