BÉLISE.
Puolustettava tosiaankin!
Koko kielen rakennus hänell' on mullin mallin,
vaikk' on satakymmentä kertaa sen kuullut lait.
MARTINE. Tuo saarna lie kovin totta ja kaunista kait, mut en minä vaan opi nuottia koko sen rallin.
PHILAMINTE. Ei häpyä — ralliksi kieltä kutsua julkee, jossa järjen ja kauneuden lait käsi kädessä kulkee.
MARTINE. Kun puhut ett' ymmärtää, puhut hyvästi aina, ja ei yhtä piu-pauta siinä muu siperrys paina.
PHILAMINTE.
Kas siinä taas hänen kielensä loistokukka!
"Ja ei" — se on selvä…!
BÉLISE.
Voi, mik' olet opin hukka!
Tukoss' onko sun aivoiltas joka akkunareikä?
Sa pilkaks saatatko kaiken huolen ja vaivan,
puhe oikea oppia onko sun mahdoton aivan?
Ei sanota, muista nyt se: ja ei, vaan: eikä!
MARTINE.
Mist' oppisin minä nuo koulitut kommervenkit?
Tätä meidän kieltänne vaan minä meinaan haastaa.
PHILAMINTE.
Eikö se ole hirmuista?
BÉLISE.
Korvat se rikki raastaa.
PHILAMINTE.
Ken keksis niille julmemmat kidutuspenkit?