BÉLISE.
Sun järjenjuoksus, poloinen, pahoin liikkaa.
Sama persoona onko nyt meidän ja kieltänne siis?
Koko ikäsi aiotko loukata grammatiikkaa?
MARTINE.
Ramatiikat ja muut marakatit, ma niistä viis!
PHILAMINTE.
Voi taivas!
BÉLISE.
Sen verranko tiedät sa grammatiikasta?
Ma selitinhän jo, mistä on tullut se sana.
MARTINE. Tuli vaikka Turkista, Kiinasta tai Ameriikasta, en kysy passia.
BÉLISE. Voi, mikä maalaiskana! Grammatiikka se — kuuletko — ohje on, josta näet sa kaikki nominin, verbin ynnä partikkelin monenmoiset lait.
MARTINE. Hyvä neiti, ne herrasväet on outoja mulle. — Keit' ovat ne nimin niin vikkelin?
PHILAMINTE.
Tätä tuskaa!
BÉLISE. Ne sanain on nimiä; niiden sopu on tärkeä tietää, kuin kukin toistaan noutaa.
MARTINE.
Sovuss' elleivät elää voi, niin ne tapella joutaa.