Mun omaisuuttani on ne jo vieneet puolet; ja vaunut sorjat kun näät sä nää, joit' ihmeenä katsova kaikki kansa kuin kultavuorta on konsanansa, — jumalaisna joiss' ajaa Lais seppelepää —
PHILAMINTE.
Ah, Lais! Niin oppinut tyyli, niin korkea-neroinen!
BÉLISE.
Inkognito ihana, verraton, miljoonan veroinen!
TRISSOTIN.
Ja vaunut sorjat kun näät sä nää, joit' ihmeenä katsova kaikki kansa kuin kultavuorta on konsanansa, — jumalaisna joiss' ajaa Lais seppelepää, — niit' ällös kutsuko kullatuiksi, vaan — tuhansikseni tullatuiksi.
ARMANDE.
Oo, loppua moista, sit' ei ois osannut luulla!
PHILAMINTE.
Niin kultaista sukkeluutta ei kellään muulla.
BÉLISE.
Niit' ällös kutsuko kullatuiksi, vaan tuhansikseni tullatuiksi.
Mikä soinnutus: tulli… tullatuiksi, kulta… kullatuiksi!