PHILAMINTE. Jo ennen kuin sain ilon teihin ma tutustua, te teoksillanne ihastutitte mua; niin runo kuin proosa mestarin käsialaa.
TRISSOTIN. Jos laatikoistanne toisitte, mitä se salaa, niin meill' ois vuoro ihailla.
PHILAMINTE. Runoelmaa ei mull' ole yhtään; mut ehkäpä piakkoin näin tuttavuksin teille ma näyttää voin kuus lukua akatemiamme suunnitelmaa. Vain alkuluonnos vasta on arka ja vajaa tuo Platon valtio; perille asti ajaa sen aatteen tahdon ma, pohtia perinjuurin; mull' onkin jo paperilla se piirtein suurin. Mun sydämessäni näät syvän harmin nostaa tuo heikommuus muka henkemme lahjoihin nähden, ja koko naissuvun puolesta tahdon ma kostaa sen alennuksen, miss' olemme miesten tähden, vaill' lupaa muuta kuin mitättömyyksissä hääriä, tie tukossa kohti korkeita hengen määriä.
ARMANDE. Sukupuoltamme kohtaan se loukkaus liian on syvä, tuo väite, ettei muka järkemme muuhun hyvä kuin valikoijaksi hameen ja vaipan muodin, kuin tutkijaksi turkis- ja pitsipuodin.
BÉLISE. Me emme tahdo tuot' iestä enää sietää, me kohottaudumme vapaiksi. Kuolkoon orjuus!
TRISSOTIN.
Mun arvonantoni naisille kaikki tietää.
Kuten ansaitsee sen muotonne voittoisa sorjuus,
niin tunnustan myös henkenne herkemmän neron.
PHILAMINTE. Me naiset teemmekin teidän suhteenne eron; mut eräille kopeilijoille me tahdomme näyttää, suurviisaille, jotk' yli olkansa katsoo meihin, että naisetkin voi tieteen aseita käyttää ja yhtyä, kuin hekin, seuroihin oppineihin ja työskellä, ett' esikuva on meistä heillä; me yhdistämme, mi muutoin on eri teillä, syvän sisällyksen ja kielen keveän sulon, lait luonnon me tutkistelemme tuhansin kokein, joka oppisuunnalle suomme me vapaan tulon, mut mitään emme omaksu mielin sokein.
TRISSOTIN.
Mua parhaiten miellyttää peripatetismi.
PHILAMINTE.
Mua aatteellisuutensa vuoksi taas platonismi.
ARMANDE.
Minust' ansaitsee Epikuros ylimmän maineen.