PHILAMINTE. Mut kuulkaapas, hyvä herra, minäkin voinen kai tuohon sanasen sanoa, eikö totta? Te kaikin kuvitteluinenne tietkää, jotta jo Henriettelle varattu mies on toinen.
CLITANDRE. Hyvä rouva, ma rukoilen, toki aatelkaa, toki älkää moista herjaa päälleni panko; mua ettehän tahdo niin alas alentaa, ett' oltava ois Trissotinin kilpalanko. Tuo suosinta kaunosieluin, mi pois minut salpaa, ei keksinyt vastustajaa ois toista niin halpaa. Sitä mainetta monellekin, se on totta kyllä, tämä aikamme huono maku vain pitää yllä; mut hänest' ei häikäistynyt ole ikinä kukaan, hänen kirjansa oikean tuomion saa joka suusta; muut kaikki arvostelee hänt' ansion mukaan; ja kymmenet kerrat ma olen kuin pudonnut puusta, kun päälle pilvien noin te nostatte innoin, tekemäksenne mit' ette huolisi millään hinnoin.
PHILAMINTE. Te hänestä siihen mieleen, me toiseen jäämme; eri silmin, nähkääs, te ja me asiat näämme.
Kolmas kohtaus.
Trissotin, Philaminte, Armande, Clitandre.
TRISSOTIN (Philamintelle). Suur' uutinen tuotavana on mulla julki: me viime yöltä onnea kiittää saamme. Eräs taivaankappale aivan lähitse kulki läpi ilmakehämme, — jos se kohtasi maamme vain kiitäissään — eik' uupunut monta virstaa, — niin siit' ois tehnyt niinkuin lasista pirstaa.
PHILAMINTE. Me keskustelemme tästä toisella erää; tämä herra Clitandre siin' ei näkis pontta, ei perää; hänen kammonaan on kaikki oppi ja tieto, hän lempii tietämätönten ihannetilaa.
CLITANDRE. Tuo tuomio ei, hyvä rouva, juur' ole mieto; en kaikkea tietoa noin toki luo ma loukkoon, vain sellaisen, joka ihmiset päästä pilaa. Ei oppi suinkaan sinänsä arvoa vailla; mut ennen kuuluisin oppimatonten joukkoon, kuin olla tahtoisin oppinut erästen lailla.
TRISSOTIN. En käsitä, kuinka se syytös syntyä vois, ett' ikinä mitään pilannut oppi ois.
CLITANDRE. Mut mun on luuloni, ellei se teitä loukkaa, ett' on se tehnyt montakin suurta houkkaa.