CLITANDRE. Miten voikootkin muut mulle apua tuottaa, vain teidän lempeenne tahdon ma ylinnä luottaa.
HENRIETTE.
Ja lempi se, sen te tiedätte, lujana kestää.
CLITANDRE.
Mi mahti silloin vois mun onneni estää?
HENRIETTE.
Te näätte, mi uhkaamassa on vaara ja hätä.
CLITANDRE.
En pelkää mitään, kun te mua vain ette jätä.
HENRIETTE. Kaikk' uskallan, että täyttyis toivomme sulo; vaan kohtalonamme jos ois sen turhaksi-tulo, on luostari yksin turvana, jossa päästä toki joutumasta väkisin toiselle voin.
CLITANDRE. Se hetki multa, laupias taivas, säästä, jona uskollisuutenne saisitte näyttää noin!
VIIDES NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Henriette, Trissotin.