HARPAGON. Minä aijon, mestari Jaques, tänään kutsua vieraita illallisiin.
JAQUES (erikseen). Sepä on ihmeellistä!
HARPAGON. Sanoppas minulle: toimitatko meille hyvät kemut?
JAQUES. Kyllä, jos vaan annatte kylliksi rahaa.
HARPAGON. Mitä lemmon puhetta se on, aina rahaa. Heillä ei näy olevan muuta sanomista kuin: rahaa, rahaa, rahaa! Heillä ei ole muuta sanaa suussa kuin: rahaa! aina vaan huutavat he rahaa! Se on heidän keppihevosensa: rahaa!
VALERE. En ikinä ole kuullut niin nenäkästä vastausta kuin tämä. Sepä muka konsti se: toimittaa hyviä kemuja paljolla rahalla? Se on helpoin tehtävä maailmassa, eikä niin pehmeää päätä ole, jok'ei sillä tavoin saisi toimeen hyviä kemuja, mutta taidokas mies se, joka toimittaa hyvät kemut vähällä rahalla.
JAQUES. Hyvät kemut vähällä rahalla?
VALERE. Niin.
JAQUES (Valérelle). Tosiaankin, herra hovimestari, me olisimme hyvin kiitolliset, jos näyttäisitte meille sen salaisen taidon ja jos ottaisitte minun kokkitoimeni, kernaasti minun puolestani saatte ottaa niskoillenne kaikki tehtävät täällä.
HARPAGON. Pidä suus' kiinni! No, mitä kaikkia nyt tarvitaan?