HARPAGON. Ei se niitä paljon vaivaa jos hiljalleen ajetaan torille asti.
JAQUES. Ei! minä en julkea niitä ajaa, ja omatuntoni ei salli niitä ruoskia semmoisessa tilassa, kuin ne ovat. Kuinka tahdotte heitä laahaamaan vaunuja, kun eivät jaksa laahata itseäänkään?
VALERE. Herra, minä laitan naapurimme Picord'in niitä ajamaan, ja tarvitaanhan muutoin mestari Jaques täällä valmistamaan ateriaa.
JAQUES. Olkoon niin. Mieluummin näenkin, että he kuolevat jonkun toisen ruoskan alle kuin minun.
VALERE. Mestari Jaques viisastelee!
JAQUES. Herra hovimestari imartelee.
HARPAGON. Olkaa vaiti!
JAQUES. Herra, minä en kärsi imartelijoita, ja nyt minä huomaan mitä hän tarkottaa tuolla, että hän ehtimiseen tarkastelee viinejä, puita, suoloja ja kynttilöitä: hän tahtoo vaan liehakoida teitä ja päästä suosioonne. Mieltäni pahoittaa, kuin minä kuitenkin joka päivä saan kuulla teistä mitä ilkeimpiä herjauksia; sillä minä pidän teistä melkein yhtäpaljon kuin hevosistani.
HARPAGON. Saisinko tietää, mestari Jaques, mitä minusta sanotaan.
JAQUES. Varsin kernaasti, kun ette vaan suutu.