Harpagon. Mariane. Elise. Cléante. Valére. Frosine. Brindavoine.
HARPAGON. Kas! tuossa tulee myös poikanikin osoittamaan teille kunnioitustansa.
MARIANE (hiljaa Frosinelle). Ah, Frosine, mikä sattuma! Hän se juuri on, josta olen sinulle puhunut.
FROSINE. Sepä kummallinen tapaus!
HARPAGON. Te ihmettelette näen minä että minulla on niin suuria lapsia mutta minä pääsen pian kumpaisestakin.
CLEANTE. Arvoisa neiti, tämä on totta sanoakseni tapaus, jota en ole odottanut, ja isäni minua hyvin hämmästytti, kun hän äsken ilmoitti minulle, missä aikeissa hän oli.
MARIANE. Samaa saatan minäkin sanoa. Tämä on sattuma, joka minua hämmästyttää yhtä paljon kuin teitä, enkä voinut odottaa semmoista tapahtumaa.
CLEANTE. Tosiaan, neiti, isäni ei olisi voinut valita kauniimpaa, minä iloitsen kunniasta saada teitä nähdä, mutta miten lieneekään, en voi vakuuttaa että juuri riemulla näen aikomuksenne ruveta äitipuolekseni, se on nimitys, jota — luvallanne sanoen — teille en suo. Tämmöinen puhe on ehkä törkeä muutamain mielestä, mutta olen vakuutettu että te ymmärrätte minua oikein, te arvaatte kyllä, että tämä on naimiskauppa, joka ei ole minulle mieleen. Te, joka tunnette kuka minä olen, tiedätte kyllä, kuinka se loukkaa minun etuani, ja suonette vihdoin minun ilmoittaa isäni suostumuksella, että jos asia olisi minun päätettävänä, tästä avioliitosta ei tulisi mitään.
HARPAGON. Mikä hävytön kunnianosoitus! Mikä kaunis tunnustus.
MARIANE. Ja minä puolestani tahdon sanoa, että asiat ovat yhtäläiset kummallakin puolella, jos teille on vastenmielistä nähdä minua äitipuolenanne, minulla ei suinkaan ole vähemmin vastenmielistä nähdä teitä poikanani. Älkää luulko, minä rukoilen, että mielelläni saatan teitä tähän tuskaan. Olisin kovin pahoillani, jos saattaisin teille mielikarvautta ja minä vakuutan teille, että, jos ei minua siihen pakoita vastustamaton valta, en suinkaan suostuisi avioliittoon, joka mieltänne pahoittaa.