HARPAGON. Kuinka?
JAQUES. Eikö se ollut punanen.
HARPAGON. Ei, musta.
JAQUES. No niin, punasen-musta, sitä piti minun sanoman.
HARPAGON. Ei mitään epäilystä enää, se on selvästi minun. Pankaa paperille, herra, hänen todistuksensa. Taivas! ketä on tästä lähin uskominen? Ei kehenkään saa luottaa, ja luulenpa tästedes että itsekin saattaisin itseltäni varastaa.
JAQUES (Harpagonille). Hyvä herra, tuossa hän tulee. Älkää vaan sanoko hänelle, että minä tämän olen ilmaissut.
KOLMAS KOHTAUS.
Edelliset. Valére.
HARPAGON. Tule tänne, tule tunnustamaan julminta rikosta mitä milloinkaan on tehty.
VALERE. Mitä tahdotte, herra?