HARPAGON. Mitä, rosvo! sinä et punastu rikoksestasi.
VALERE. Mistä rikoksesta te puhutte?
HARPAGON. Mistäkö rikoksesta puhun, petturi, ikäänkuin et tietäisi mistä puhun. Se on turhaa koetella sitä peittää, asia on saatu ilmi, ja minä olen vast'ikään saanut tietää kaikki. Miksi sillä tavoin käyttää hyvyyttäni väärin ja hiipiä talooni minua pettämään, tekemään minulle semmoiset kepposet!
VALERE. Hyvä herra, koska teille on kaikki ilmoitettu, niin en tahdo mutkailla enkä kieltää.
JAQUES (erikseen). Oh, oh! Olisinko tietämättäni arvannut oikein?
VALERE. Aikomukseni olikin teitä puhutella, tahdoin sitä varten odottaa sopivaa tilaisuutta, mutta koska asiat ovat tällä kannalla, niin pyydän ett'ette suutu ja että kuulette minun perusteitani.
HARPAGON. Ja mitä perusteita sulla on, hävytön varas!
VALERE. Noita nimityksiä en ole ansainnut. Se on tosi että olen rikkonut teitä vastaan, mutta minun hairahdukseni on anteeksi annettava.
HARPAGON. Mitä? Anteeksi annettava? Semmoinen jumalaton ilkityö.
VALERE. Älkää herran tähden kiivastuko. Kun olette minua kuulleet, niin näette ett'ei onnettomuus olekaan niin suuri kuin luulette.