HARPAGON. Eikö onnettomuus ole niin suuri kuin luulen? Mitä? minun vereni, mun henkeni! rosvo! No! Anna sitten minulle takaisin, mitä olet minulta ryöstänyt.
VALERE. Teidän kunnianne on tuleva täydelleen tyydytetyksi.
HARPAGON. Tässä ei ole kunniasta kysymys. Mutta sano minulle kuka on saattanut sinut tähän työhön?
VALERE. Oi, kysyttekö sitä?
HARPAGON. Niin kai, sitä minä kysyn.
VALERE. Eräs jumala, jolle on annettava anteeksi kaikki mitä hän toimittaa: rakkaus.
HARPAGON. Rakkaus.
VALERE. Niin.
HARPAGON. Kaunis rakkaus, totta tosiaan! Rakkaus minun rahoihini.
VALERE. Ei, herra teidän rikkautenne ei ole minua vietellyt, se ei ole minua lumonnut, minä vakuutan pyhästi, ett'en halaja teidän omaisuuttanne, kun vaan suotte minulle sen, joka minulla on.