VALERE. Nuo ovat nimityksiä, joita minä en ansaitse, kun saadaan tietää kuka minä olen.
NELJÄS KOHTAUS.
Harpagon. Elise. Mariane. Valére. Frosine.
JAQUES. Komisarius.
HARPAGON. Ah! sinä tyttö iletys! tyttö, joka et ansaitse semmoista isää, kun minä olen! Silläkö lailla sinä käytät niitä opetuksia, joita olen sinulle antanut? Sinä julkeat rakastua ilkeään varkaaseen, luvata mennä hänelle ilman minun myöntymyksettäni! Mutta petyttepä molemmat. (Eliselle.) Neljä tukevaa seinää saavat tästälähin vastata sinun käytöksestäsi. (Valérelle.) ja hyvä hirsipuu saa korvata minulle sinun julkeutesi.
VALERE. Teidän kiihkonne ei kelpaa tuomariksi, ja ensin asia tutkitaan ennenkuin miestä mutkitaan.
HARPAGON. Erehdyinpä kuin sanoin hirsipuu, sinä tulet elävänä ruhjottavaksi.
ELISE. Älkää antako kiihkonne ensimäisen liikutuksen teitä hurmata ja ajatelkaa ensin mitä tahdotte tehdä. Tutkikaa toki tarkemmasti häntä, johon olette suuttuneet. Tiedä, — ilman häntä minua ei enää olisi olemassakaan. Niin, isäni, hän se on, joka minut pelasti tuosta suuresta vaarasta, tiedättehän silloin kun olin hukkumaisillani, häntä saatte kiittää tyttärenne hengestä, jonka —-
HARPAGON. Se ei maksa mitään, minulle olisi ollut paljoa parempi, jos hän olisi antanut sinun hukkua, kuin tehdä mitä hän on tehnyt.
ELISE. Isäni, minä rukoilen isän rakkauden kautta että — — —