HARPAGON. Ei, ei! minä en kuule mitään, oikeus tehköön tehtävänsä.
VIIDES KOHTAUS.
Edelliset. Anselme.
ANSELME. No, mitä nyt, herra Harpagon? Aivanhan te olette raivoissanne.
HARPAGON. Ah! herra Anselme, minä olen onnettomin ihminen maailmassa. Se sopimus, jota olette tulleet tekemään on nyt häiritty ja hämmennetty. Minut surmataan varastamalla omaisuuteni, minut murhataan varastamalla omaisuuteni, minut murhataan kunnian solvaamisella; ja kas tuossa, petturi, ilkiö, joka on solvaissut kaikkein pyhimmät oikeudet, joka on hiipinyt talooni palvelijana valemuodossa varastaaksensa rahani ja vietelläkseen tyttäreni.
VALERE. Kuka on ajatellut rahojanne, ja mitä niitä sotkette tähän?
HARPAGON. Niin, he ovat hieroneet naimiskauppaa keskenänsä. Tämä häväistys koskee tietysti teitä, herra Anselme, ja teidänhän tulee siis haastaa hänet oikeuteen omalla kustannuksellanne, kostaaksenne hänelle tämän julkeuden.
ANSELME. Minun aikomukseni ei ole mennä väkisin naimisiin, enkä aijo pyytää sydäntä, joka on lupautunut toiselle, vaan teidän tähtenne tahdon heitä kohdella ystävyydellä niinkuin omaisiani.
HARPAGON. Kas tuossa on rehellinen komisarius, joka ei unohda tehtäväänsä. (Komisariukselle näyttäen Valérea.) Menetelkää hänen kanssanne niinkuin pitää ja selvittäkää tämä kauhea rikos.
VALERE. Minä en näe mitä rikosta olisi lemmessäni tytärtänne kohtaan.
Jos tietäisitte kuka olen, — niin —