MARIANE.
Jos tietäisit, kuinka syvä…
DORINE.
Tartuffe on omansa teille, ja sillä hyvä!
MARIANE.
Ain' ennen turvata sain sinun mielees hellään…
DORINE.
Ei, tarpeeksenne nyt teidät tartuffitellään.
MARIANE. Sua kosk' ei liikuta siis tämä huoli ja hätä, minut kokonaan epätoivoni huostaan jätä; se on tuki ainoa mielellä murretulla, ja murheeseen apu varma on tiedossa mulla.
(Aikoo mennä.)
DORINE.
Seis, älkäähän menkö. Jo vihani alkaa laata.
En sentään teille säälitön olla saata.
MARIANE.
Niin, tiedätkös, jos pelastusta ei tulle,
Dorine, se kohtalo julma on surma mulle.
DORINE. Ei noin pidä tuskailla. Ei ole tarvis kuolla, hätä keinon keksii. Kas, herra Valère on tuolla.
Neljäs kohtaus.