MARIANE.
Hyvä Jumala!
DORINE. Voi, mikä riemu rintanne täyttää, kun saatte niin pulskan puolison — kelpaa näyttää!
MARIANE.
Oh, lakkaa, lakkaa jo! Ilmankin mull' on huolta.
Sano mulle keino, mi turvaa liitolta tuolta.
Olen valmis, kaikkeni teen; mitä vaadit, sano.
DORINE. Ei, totelkoon tytär isäänsä; vastaanpano on synti, vaikk' apinalle hän aikois naittaa. Mitä valitatte? Mik' onnea moista haittaa? Te vaunuilla ajatte pikku kaupunki-pahaan, on seuraa siell', on serkkua, tätiä, setää, sitä huvia ette vaihtaisi suureen rahaan. Ja sitten hienosto teidät piiriinsä vetää. Verovoudin rouvan, pormestarinnan luo tulotervehdykselle käytte, he kohteliaina heti vieraan istua saranatuolia tuo. Ja karnevaaliss' on tarjona tanssit aina ja soittokuntakin: säkkipilliä kaksi, marakatti ja marionetteja kukkuraksi. Jos miehenne vielä…
MARIANE.
Oh, otat jo hengen multa.
Mua auttaisit ennen, antaisit neuvon jonkin.
DORINE.
Olen palvelijanne!
MARIANE.
Ei, kuule, Dorine kulta!
DORINE.
Ei, tulkoon vaan tosi siitä, se parhaiks onkin.
MARIANE.
Rakas, kiltti…!
DORINE.
Ei!