MARIANE.
Hyv' on. Minä en sitä neuvoa sikseen heitä.
VALÈRE.
Sen nouto ei paljonkaan kai painane teitä.
MARIANE.
Ei enempää kuin teitä sen antikaan.
VALÈRE.
Minä teidän mieliksenne sen annoin vaan.
MARIANE.
Ja iloksi teille minä sen mukaan teen.
DORINE (vetäytyen näyttämön perälle).
Saas nähdä, mitähän tuosta on tullakseen.
VALÈRE. Tämä siis on rakkautta! Ja todeksi luulin, kun mulle…
MARIANE. Turha jatkaa, jo kyllin kuulin. Mua olette suoraan neuvonut ottamaan sen, joka mulle mieheksi tarjotaan, ja niin minä aion tehdä, sen lupaan ja vannon kun teiltä sain niin sattuvan neuvonannon.
VALÈRE. Sill' älkää puolustelko te aikeitanne; teill' ennakolt' oli valmis jo ohjelmanne. Ja verukkeihin te turvaatte joutaviin, jott' ois syy sananne rikkoa.
MARIANE. Niinpä niin; se on totta.