ROUVA PERNELLE. Poikaseni, sin' olet tyhmä nulkki, isoäitis sulle sen sanoo, se mielees paina. Sadat kerrat isääs jo varoitin ennakolta, sinust' ett' on tulossa täys epäkelpo, jolta hän palkaksi saa vain harmia aina ja aina.
MARIANE.
Minä luulen…
ROUVA PERNELLE. Oh, varjele! Siinä on sisko-tuppu, niin viaton ja kaino kuin kukan nuppu; mut suuret kalat ne kutee tyynessä veessä, ja toist' ovat takana tapasi, toista eessä.
ELMIRE.
Mut, anoppi…
ROUVA PERNELLE. Miniä, anteeksi puheeni avoin! Tuo käytös sopimatonta on kaikin tavoin. Esimerkkinä hyvänä teidän ois oltava toki, niin lasten äiti-vainaa ain' olla koki. Te olette liian tuhlaava — puku ja kuosi kuin prinsessalla, minä en moista suosi. Noin hepeneiss' ei tarvis sen heilua, jolla vain oman miehensä mieliksi on halu olla.
CLÉANTE.
Mut eiköhän…
ROUVA PERNELLE. Te, hänen veljensä, herra hyvä, kaikk' arvo ja kunnia teille ja kiintymys syvä, mut poikani sijassa, jos minä lankonne oisin, tämän viimeisen vierailunne ma olleen soisin. Teilt' alituista viisaussaarnaa riittää, jota kelpo ihmisen liioin ei kestä kiittää. Puhun hieman suoraan, se, nähkääs, on luonto mulla, mit' on sydämellä, sen annan ma suusta tulla.
DAMIS.
Tuo herra Tartuffe, hän sentään on onnen puulla…
ROUVA PERNELLE. Hän on hurskas mies, jota sopii ja tulee kuulla; en enää närkästymättä olla malta, kun hän saa moitetta moiselta tolvanalta.
DAMIS. Vai sietää peliä pitäis sen kaksinaaman, tääll' isännöidä vai hänen pitäis saaman, meill' ettei pienintä huvia olla vois, jos tuo hyvä herra siihen ei lupaa sois?