DORINE (Marianelle). Ma kuulen, ett' ymmärrys tipotiehen jo teiltä häätyy. Minä aattelin: antaapa noiden riitaansa jatkaa, niin nähdään, mikä sen viimeinkin pääksi päätyy. Hoi, herra Valère!
(Tarttuu Valèren käsivarteen.)
VALÈRE (on vastustelevinaan).
Dorine, mikä nyt sua vaivaa?
DORINE.
Seis, tulkaa!
VALÈRE.
Ei, tämä liiaksi mieltäni kaivaa.
Mit' on tahtonut hän, sen teen, älä koeta estää.
DORINE.
Seis vaan!
VALÈRE.
Ei, ei, mik' on päätetty kerran, se kestää.
DORINE.
Oh!
MARIANE (itsekseen). Ei mua nähdä hän kärsi, on vasten mieltä tääll' oloni hälle, paras, kun väistyn tieltä.
DORINE (päästäen Valèren ja juosten Marianen jälkeen).
Hän myös! Mihin juoksette?