MARIANE.
Päästä!
DORINE.
En laske teitä.
MARIANE.
Dorine, älä viitsi turhia viivykkeitä!
VALÈRE (itsekseen). Se on selvää, häntä mun näköni tuskastuttaa, paras siitä kiusasta siis hänet vapauttaa.
DORINE (päästäen Marianen ja juosten Valèren jälkeen). Nyt toinen! Lempoko teiss' on! Kas niin, riittää jo jupina, saatte kumpikin tänne tulla.
(Ottaa Valèrea ja Marianea kädestä ja vetää heidät lähekkäin.)
VALÈRE (Dorinelle).
Mut mikä on tarkoitus?
MARIANE (Dorinelle).
Mikä mieless' on sulla?
DORINE.
Tämä pulma purkaa, taas välit yhteen liittää.
(Valèrelle.)
Kuka hurja nyt yltyy päälle noin vimmatulle!
VALÈRE.
Mut etkö kuullut, mitä hän virkkoi mulle?