DORINE (Marianelle).
Mikä mielettömyys noin turhasta kiihottua!
MARIANE.
Mut etkö nähnyt, kuinka hän kohteli mua?
DORINE.
Samanlaisia molemmat! Soh!
(Valèrelle.)
Hän ei muuta halaa
kuin omanne olla, se sana on varmempi valaa.
(Marianelle.)
Vain teistä hän pitää, teidät hän ainoastaan
omaks saada toivoo, päälläni siitä vastaan.
MARIANE (Valèrelle).
Miks sitten mulle neuvoa miestä toista?
VALÈRE (Marianelle).
Miks sitten tulla ja kysyä multa moista?
DORINE.
Ihan hupsuja kumpikin! Nyt kädet tänne vaan!
(Valèrelle.)
Kas niin!
VALÈRE (antaen Dorinelle kätensä).
Mitä varten?
DORINE (Marianelle).
Te myös!
MARIANE (antaen myös kätensä). Mit on olevinaan kuje tuo?
DORINE.
Pian! Varjele! Vielä ne vikuroivat!
Ovat, raukat, rakastuneemmat, kuin luulla voivat.