ELMIRE. Saan sanoistanne koreista kiittää teitä. Mult' ette todellakaan te mieltänne peitä. Mut entä jos nyt — sitä pelkoa ettekö tunne — puhun miehelleni ja ilmoitan ihastelunne. Jos minua teidän hän liehivän aavistais, se sammumaan ehk' ystävyytenne sais.
TARTUFFE. Minä tiedän, te siihen olette liian hyvä, te ette rankaise uskalikkoa houkkaa; teilt' anteeks saa se ihmisheikkous syvä, mi lempeni ilmaisussa nyt teitä loukkaa. Ja muistakaa, kun eessä te olette kerta, mull' ett' on silmät ja ett' olen lihaa ja verta.
ELMIRE. Muut muulla tavoin voisivat tehdä kait, minun mieluisinta on pysyä tästä vait. Ei mieheni saa tätä tietää, mut vastike siit' on myös suotavanne: te suoraan ja parhaanne pannen tuot' asiaa Valèren ja Marianen nyt ajatte ettekä esteeksi jää sen liiton, sitä ette yllytä vallankäyttöä väärää, joka pois oman toiselt' ottaa ja teille määrää, ja…
Neljäs kohtaus.
Elmire, Damis, Tartuffe.
DAMIS (tullen esiin piilopaikastaan). Ei, ei lainkaan. Tämä on tuleva julki. Olin huoneessa tässä ja sain ihan kaikki kuulla. Mun taivaan armon johdoks se täytyy luulla, jott' ilkiö tuo, joka kiusaksi tänne kulki, saa rankaisunsa, jotta ma tuon valehurskaan ja röyhkeän petturin juonet kostan ja murskaan, saan isäni näkemään, mitä sieluunsa sulkee se konna, jok' iskeä teihin silmänsä julkee.
ELMIRE. Ei, Damis; se riittää, jos saa hän paremman älyn ja suomani armon ansaitsevansa näyttää. Mitä lupasin kerran, se myös minun suokaa täyttää. Minä en pidä nostosta minkään huudon ja hälyn. Kas, vaimo moisia hupsuja nauraa vaan, sill' ei mene miehensä korvia vaivaamaan.
DAMIS. Niin tehdä teillä voi omat olla syynne, ja mull' omat syyni, jos yhdy en menettelyynne. Ihan ilve ja pilkka ois sitä miestä säästää; tuon ulkokullatun silmitön julkeus päästää jo vihdoin valloilleen mun vihani palon; hän mullin mallin on kääntänyt koko talon; jo liian kauan täällä hän isää johti ja mun ja Valèren toiveita sortaa tohti. Nyt hänest' on vieroitettava veijari tuo, ja siihen taivas mulle nyt keinon suo. Sitä kiittää tahdon tilaisuudesta tästä, tätä etua kuinka ma luopuisin käyttämästä? En lainkaan ansaitsis sitä saamaan tulla, jos lyön sen laimin, kun se on kädessä mulla.
ELMIRE.
Damis!
DAMIS. Ei, nyt minä teen oman pääni mukaan. Nyt mieleni on ihan iloa tulvillaan; mult' ette nyt estää saata te eikä kukaan sitä riemua, että kerrankin kostaa saan. Nyt selvitetään tämä seikka ja pohjaan asti; kas niin, ei voisi sattua paremmasti.