TARTUFFE. Ah niin! Sen kaikesta sydämestäni soisin. Minä mitään hälle en viaksi tahdo panna, kaikk' annan anteeksi, mistään en kaunaa kanna, hänen palvelijansa parhaani mukaan oisin. Mut taivas ei sitä salli, se toisin säätää; ja jos hän palata saa, hän pois minut häätää. Tuo verraton solvaus katkaissut kaikk' on suhteet; nyt sovinto nostais vain pahat huudot ja nuhteet. Ties Herra, mit' ihmiset luulla jo alkaiskaan; pian kuuluis, ett' edun vuoksi ma suostuin vaan, muka vastapuoltani, tietäin tehneeni väärin, koen teeskennellen nyt helliä ylen määrin, muka että mä pelkään häntä ja liehakoin ja umpeen syyttäjän suun koen lahjoa noin.
CLÉANTE. Te mielitte syöttää pelkkiä tekosyitä, kovin estelynne nuo ovat etsityitä. Teit' ottanut taivas ei lie edunvalvojakseen; se muit' ei tarvitse syyllistä rangaistakseen. Te heittäkää siis kostonne Herran huomaan, joka vääryydet on käskenyt anteeks suomaan, vähät välittäkää, milt' ihmisistä se näyttää, kun taivaan korkeita käskyjä koette täyttää. Vai huoliko siitä, mit' ihmiset luulla voivat, siis estymään teot oikeat sais ja oivat? Ei, taivaan tahto ain' olkoon ohjeena meille; muut huolet älkööt vietelkö harhateille.
TARTUFFE. Niin, sanoinhan jo, ett' anteeksi hälle suon, kuten käskee taivas; mutta ei vaadi se multa, vast'ikään niin häväistyltä ja herjatulta, ett' eläisin kera kaunankantajan tuon.
CLÉANTE. Ja vaatiiko taivas mieltä niin taipuvaista noin kuulemaan isän oikkua kohta vaan, noin omaisuuden lahjaksi ottamaan, johon teillä ei oikeutt' ole minkäänlaista?
TARTUFFE. Joka tuntee minut, se tietää ja voi sen taata, ett' ei oma etuni syynä täss' olla saata. Mua kiehdo ei maailman tavara eikä kulta, sen pettävä loisto ei sokaise silmiä multa. Ja jos minä suostun, jos otan lahjan vastaan, jonk' ystävä suo, siks suostun ma ainoastaan, toden tunnustaakseni, että on pelko mulla sen voivan huostaan huonojen kätten tulla, jotk' ehkä päästyänsä sen hallitukseen panis maailmassa sen pahaan ja turmelukseen, sill' eivät, kuin minä aion, taivasta palvois ja oman lähimmäisensä parasta valvois.
CLÉANTE. Tuo tunnontarkka pelko te pankaa pois, jota oikean perijän syy hyvä syyttää ois. Se toiselle jättäkää, mik' on toisen vastuu; omall' uhallaan hän omansa hoitoon astuu. Paremp', että sit' itse hän vaikkapa väärin käyttää, kuin jos vois teitä sen rosvoks sormella näyttää. Sitä kummeksun vain, kuink' olette oikeastaan sen tarjouksen kehdannut ottaa vastaan. Tosi hurskaus ei kai sellaista käskyä tiedä, ett' osansa perilliseltä pitää viedä? Ja jos sen on käsky, ett' yhdess' ei elää sovi, jos Damiin ja teidän välill' on oleva ovi, niin eiköhän kunnon miehelle oikeint' ois oman arvonne vuoksi siirtyä syrjään ennen, ei sallia, ett' isä mielettömyyksiin mennen oman poikansa teidän tähtenne ajaa pois. Niin tekisi mies, jok' ei suoraa vääräksi vello, se uskokaa…
TARTUFFE. On puoli neljä jo kello; mull' on eräs hurskas toimitus, jonka tähden, jos suvaitsette, nyt huoneeseeni ma lähden.
CLÉANTE (yksin).
Ah!
Toinen kohtaus.
Elmire, Mariane, Cléante, Dorine.