TARTUFFE. Te saatte mennä, te, mokoma käskijä muka! pian nähtäneen, kuka tääll' on isäntä, kuka, ja käykö päinsä noin halpamaisella tapaa, noin kurjin juonin kanssani riitaa nostaa, mua loukata onko ja herjata valta vapaa, vai voinko rangaista panettelun ja kostaa, kun taivasta häväistään, ett' ehkäpä häätyy nuo häätäjät itse, kun tilin päivä päätyy.
Kahdeksas kohtaus.
Elmire, Orgon.
ELMIRE.
Mitä puhetta tuo? Mitä kummia kuulla sainkaan?
ORGON.
Se saa minut hämille eikä naurata lainkaan.
ELMIRE.
Miten niin?
ORGON. Tuo puhe mun tyhmästi tehneen näyttää; se onneton lahjoitus minut huolella täyttää.
ELMIRE.
Mitä? Lahjoitus?
ORGON.
Niin, niin. Se ei muuksi muutu.
Kunp' ei vaan huolta muutakin mulla ois!
ELMIRE.
Mitä sitten?