ROUVA PERNELLE. Ett' outo on meno täällä; sen kaikki tietää, miten saa hän luonanne vihaa ja pilkkaa sietää.
ORGON.
Mitä tekemistä tässä on vihalla tuolla?
ROUVA PERNELLE.
En ensi kertaa nyt sitä mielees paina;
hyve maailmassa vainoa kärsii aina.
Niin, kateet kuolevat, kateus ei voi kuolla.
ORGON.
Mitä kuuluu nyt tähän mokomat sananlaskut?
ROUVA PERNELLE.
Hänest' uskoteltu on teille jos jotkin kaskut.
ORGON.
Mut sanoinhan jo, ett' itse ma kaikki näin.
ROUVA PERNELLE.
Ei rajaa herjuulla ihmisten ilkeäin!
ORGON. Oh, kiroonko ihan! Sanoin ja vakuutinhan, ett' itse ma eljet näin sen ilkiön inhan.
ROUVA PERNELLE. On parjaajalla myrkkyä kielen päällä; silt' itseään ei varjele kukaan täällä.
ORGON. En kuullut puhetta noin ole tolkutonta. Näin itse sen, näin, jos on nähty ikinä mikään, omin silmin näin. Se kertaa niin kuinka monta on hokea tarvis ja huutaa kuin kuurolle ikään?