LOYAL.
Miten rakkaan muiston talosta tästä sainkaan!
Minä täällä herra isäänne palvelin ennen.
ORGON. Anon häveten anteeksi, että en vuotten mennen minä tunne teitä, en nimeä muista lainkaan.
LOYAL. Olen Loyal, Normandiasta syntyperin, jo neljäkymmentä vuott' olen vähin erin ulosottomiehenä toiminut kunnialla ja kateudelle kiusaksi, kiitos taivaan; ja nyt, jos suvaitsette, niin teitä vaivaan ma kuulemaan lain päätöksen, jonka alla…
ORGON.
Te tulette siis…?
LOYAL. Niin, herra, ei kiihtymystä! Mull' on vain toimena, totellen määräystä, pois teidät ynnä perheenne täältä häätää, ulos kamppeenne siirtää ja tehdä toisille tilaa nyt viipymättä, kuin laki lausuu ja säätää.
ORGON.
Minut ulosko?
LOYAL. Niin, rakas herra, se ei ole pilaa. Talo on — kuten muuten teillä on tieto parain — nyt herra Tartuffen, — ei voi sitä kieltää kukaan. Hän tääll' on nyt valtias omaisuuden ja varain mun haltuuni annetun lahjoituskirjan mukaan; se on laillinen, vahvistettu, ei mitään vajaa.
DAMIS (Loyalille).
Ei todellakaan ole julkeudellanne rajaa.
LOYAL (Damis'lle). Ei koske teitä, herra, vaan herraa tätä (osoittaen Orgonia) mun toimeni; hän ei mielt', ei malttia jätä, vaan oivaltaa, ettei sovi kunnon miehen lain käskyä vastaan kääntyä poikkitiehen.
ORGON.
Mut…