Kahdeksas kohtaus.
Marphurius, Sganarelle.
Marphurius. Mitä tahdotte, herra Sganarelle?
Sganarelle. Herra tohtori, tarvitseisin teidän neuvoanne eräässä asiassa, ja sentähden olen tullut tänne. (Syrjässä). Ohoo, asia näkyy käyvän hyvin. Tämä kuitenkin kuuntelee miestä, tämä viisas.
Marphurius. Herra Sganarelle, olkaa niin hyvä ja jättäkää pois tämmöinen puheen-laatu. Meidän oppi neuvoo, ett'ei mitään pidä aivan päättäväisesti sanoa, vaan että pitää kaikesta puhua epä-vakaisuudella, alinomaa oman järkensä päätös polkea. Ja näin muodoin ei teidän pidä sanoa: olen tullut, vaan: minusta näyttää, että olen tullut.
Sganarelle. Minustako näyttää?
Marphurius. Niin.
Sganarelle. Voipas toki! Tottahan se näyttääkin minusta että olen tullut, koska se niin on.
Marphurius. Nämät eivät ensinkään seuraa toinen toisestansa; ja mikä tahansa voipi teistä näyttää siltä ja siltä, ilman että asia olisi toden-mukainen eli uskottava.
Sganarelle. Kuinka niin? Eikö se ole totta, että olen tullut?